...but I miss the old times. Ollapa takas yläasteella, mis kaikki oli helppoa, kaikkia ihania kavereita näki joka päivä enkä ollu "se ulkopuolinen outo tyttö johon ei haluta tutustua", olin vaan se outo tyttö, jolla outoudestaan huolimatta oli mahtava kaveriporukka! The Jaakkolas Joka päivä koulussa oli yhtä naurua ja tunteitten sekamelskaa, mahtavaa aikaa.
Tiettyjä tapahtumia ja ihmisiä en kylläkään kaipaa, mut hei, paskat jutut kuuluu elämään. Jotkut asiat myös tekisin toisin. Nytkin kaduttaa kamalasti et päästin yhen hyvän ystävän menee, sitä ystävyyttä en ehkä koskaan saa takaisin. Mä tein tyhmästi ja oon todella pahoillani. Mut kai ollaa muututtu liikaa...
Mut yläaste teki musta vahvemman ihmisen. Se teki musta sen ihmisen, joka oon nyt. In the end, oon ihan tyytyväinen nykyiseen henkiseen minääni. En oo täydellinen, mut ei kukaan ookkaa. Toivoisin vaa, et ihmiset näkis millanen mä oon oikeesti, et ne näkis etten mä oo mikää kauhee angstipelle tai ihmisten vihaaja, vaa mukava ja rento. Jopa ihan kohtuullinen ystävä...
MUT SILTI, WANHAT AJAT TAKAS
