The girl with the dragon wings

Tässä kesälomalla innostuin ihan mielettömästi Robin Hobbin The Rain Wild Chronicles -kirjasarjasta! Luin englanniksi, koska suomenkielisiä ei ollut saatavilla, ja pakko sanoa, että mieluummin luen englanniksi (jos siis alkuperäiskieli) kuin suomeksi. Painavin syy on ehkä se, että kääntämättömät kirjat on halvempia!

Kaksi ensimmäistä osaa sain jo luettua, enkä malta odottaa, että saan kolmannen osan tilattua. 

Niinpä lukiessani toista osaa (The Dragon Haven) lumouduin kokonaan eräässä kohtauksessa. (SPOILER ALERT Kohtauksessa Thymara, nuori lohikäärmeenkaitsijatyttö, huomaa lohikäärmeensä häneen tekemät radikaalit muutokset; hänellä on selässään siivet. Kirjassa kuvailtiin, kuinka yön hämyssä Thymara yrittää kurkistella siipiään olkansa yli peittäen rintansa paidallaan.) Mielestäni kohtaus kuulosti taianomaiselta ja se näytti päässäni erittäin piirrettävältä! Oli siis pakko piirtää se, ja tässä lopputulos (joka on hieman keskeneräinen, heh):

Naama on tosiaan hieman suttuinen, koska laiskana ihmisenä en jaksanu virittää skanneria ja otin kuvan kameralla.

Paidan värjäilyä ~

Vihdoin ja viimein saan aikaseks kirjotettuu mun paidanvärjäysprojektista! Hyvää jälkeen-kuvaa ei oikein oo, sori.

Tässä siis paita ennen värjäystä (yksityiskohtia yms):

Ja paitahan oli siis aivan luonnonvalkoinen, tausta ja valaistus vaan vähän vääristää väriä.
Mutta, sitten keitin muutaman litran kahvia. Käytin xtran halppiskahvia, koska meillähän ei hyvää kahvia tuhlata paitojen värjäyksee! Xtran kahvi haisee aivan älyttömän pahalta, näin btw. Kaadoin kahvit tulpalla tukittuun lavuaariin, pistin paidan sinne lillumaan ja asetin lasilevyn ja pari juomalasia painoks paidan päälle, jotta paita pysyis kokonaan pinnan alla.

Annoin paidan liota kahvissa noin puol tuntia. Sitten nostin sen pois, puristin ylimääräsen kahvin pois ja pistin henkariin kuivumaan.
Tajusin tossa äsken, että mullahan ei ookkaan mitään hyvää kuvaa lopputuloksesta tällä koneella... *Genius* Mutta joo, koitan joskus laitella jotain kuvaa paidasta.

Räpsräps

Hohho, päätin sitten julkaista pari mun kuvatusta! Opettajan kehumia kuvia :>
Kaikki kuvat © Jonna Paksunen

Brains slowly melting away....

*sigh* Uutta konetta ei vieläkään näy eikä kuulu. Piti tulla tänään... Huomenna jos ei tuu, nii jumalauta meen sinne liikkeesee ja vaadin selitystä! One does not simply piss off a LOTRo-addicted teenager! *liikaa 9gagin selausta...* 

Mutta tosiaan, olen nyt lahtelainen, ja onnellinen sellainen, koska pääsin Järvelästä pois. Vihdoin ja viimein! In your face, Järvelä. 
Sain ihania uusia huonekaluja uuteen pikkuiseen huoneeseeni, kaikki tummia ofc. Ja seinät tulen vuoraamaan julisteilla, koska ne on valitettavasti maalattu ankean valkoisiksi. Lattiakin on perus vaalea laminaattilattia, yhtä ankea kuin seinätkin. Hrrrh.

Niin, tulihan tässä käytyä Desucon Frostbitessä! Mahhhtava coni oli med maxxxie ja Ville ♥ Kuvia otin paljon, joita tulen sitten lisäämään kunhan se mun ihanainen pelaajan unelmani saapuu.
Conia varten värjäsin kahvilla erään ihanan kirpparilta löytämäni röyhelökauluspaidan. Paita oli siis alkujaan valkoinen, värjäysoperaation jälkeen jotain luonnonvalkoisen ja vaalean beigen väliltä. Eli siis täydellinen steampunk-asuun! Kuvia siitäkin tulee myöhemmin.
Tässä jokunen aika sitten aloitin taas uuden projektin; silinterin steampunkkaamisen. Muuton yhteydessä löysin veljeni koulussa väsäämän Suomen muotoisen seinäkellon, jonka kullanvärisiin numeroihin ja viisareihin rakastuin totaalisesti. Koska kello ei enää toiminut, niin päätin sitten hyväksikäyttää sitä ja vetäistä viisarit ja numerot irti siitä. Numerot liimasin puoliympyrän muotoon puolikkaaksi kellotauluksi silinterin sivuun niin, että ne näkyvät nätisti myös edestäpäin. Viisareiden kanssa vielä pähkäilen, mutta hyvä siitä tulee! Kuvia tästäkin projektista ilmaantuu myöhemmin. (Ihan kun kukaan tätä tosissaan edes seuraisi...)

Muuta en nyt jaksa selitellä, so I bid my farewell to you.


P.S. kannattaa lukea Christopher Paolinin Inheritance-kirjasarjaa, SE ON PARAS :> Vika osa menossa tällä hetkellä englanniks, hyvä että edes maltan laskea sen käsistäni! Ehkäpä saan siitä aikaan pienen esitelmänpätkän tänne blogiin joskus... Kukapa tietää.

Chocolate love~

Uus vuos uudet kujeet (kulutettu lause).
Joulu tuli ja joulu meni, samoin uuden vuoden aatto. Eipä niistäkään mitään kamalan kummallista, saatika kiinnostavaa kerrottavaa.
Kiinnostavampaa tosin on se, että tämä tytsy muuttaa kaupunkiin, pois tästä paskasta pikkukylästä ja kauas täällä asuvista itsekeskeisistä ihmisistä! Meillä on sellanen ihana kolmio keskustassa, lyhyt koulumatka, kaikki palvelut lähellä jne. It's absolutely fantastic! Uusia huonekaluja ja vaikka mitä kivaa on jo käyty ostaa uutee kämppää. Maanantaina alkaa sitten muutto, eli ensi viikonloppuna voinkin sitten jo Villen ja maxxxien kanssa majailla siellä, koska Desucon Frostbite ♥
  Niin, Desucon. En malta odottaa! Taaskaan en oikeestaan cossaa mitään, hillun vaan gothic lolita -tyyliset vaatteet päällä ja haltiakorvat päässä ympäri conia. Taas varmaan kerääntyy mukaan törkeesti mangaa sun muuta... Harmittaa tosin, kun en päässyt Villen kanssa shibaru-työpajaan... ;___; Ehkä kesän Desuun sitte~!


Kattelin tossa ratsastustalleja Lahen lähialueilta, koska haluisin jatkaa ratsastusta, vaikka muutetaankin. Osa oli törkeen kalliita tai liian kaukana, mut suurin miinuspuoli oli et missään ei opetettu Centered Ridingia... 5 vuotta ratsastanu sillä tyylillä ja oon todennu sen todella hyväks tavaks, eli kovasti haluisin jatkaa. Mutta ei, missään ei sitä opeteta. Päädyttiin siis äitin kanssa siihen tulokseen, et jatketaan Joannalla ratsastamista, vaikka sitä matkaa sitten onkin "hiukan" enemmän.
Jos sitä nyt vaikka pääsis taas useemmin käymää tallilla c:

Lisäks en tykkää isoista ratsastuskouluista ollenkaan. Kävin yhellä isolla tallilla kokeilemassa, niin se oli aivan kamalaa! Mun lisäks 10 ratsukkoa tunnilla, opettaja ei siis kerennyt mitenkään korjaamaan kaikkien oppilaitten virheitä ajoissa. Opetus oli kamalaa; mua käskettiin vetämään sisäohjasta niin kauan, että hevosen on pakko kääntää pää sisäänpäin, samalla hakaten ulkopohjetta, jotta se taipuisi... CR-ratsastajalle sellainen ratsastustyyli on täysi shokki.
Estetunneista puhumattakaan! Kerkesin vain kerran tunnin aikana hypätä radan, eikä opettaja hirveästi kommentoinut tai korjannut mitään. Ja aina sai olla väistelemässä muita.
Pistää miettimään millaisia ratsastajia sellaisilta tunneilta syntyykään. Sitten huonoja ratsastajia päästetään kilpailemaan, heille ostetaan hevosia jne. Ei käy tasan onnen lahjat...

Frankly my dear...

..YOU ARE FUCKING PATHETIC!

Ah, blogit. Nuo paskantäytteiset bittiavaruuden päiväkirjat, joita näytetään kaikille ihan luvan kanssa!

 En ymmärrä tätä ilmiötä. Lähes jokainen tavallinen tallaaja (myös minä...!) on tehnyt blogin jollekkin ilmaiselle blogisivulle ja kirjoittelee sinne kaikkea paskaa. Tämä paska koostuu omista henkilökohtaisista asioista (esim. panin jotain randomia bileissä, sain taas nelosen kokeesta, kävin kaupungilla, ostin kaikkea turhaa mitä kaikilla muillakin on, hyi ku olen läski jnejne...). Jos tunnistat omat merkintäsi kuvauksestani, niin ei hätää... NIIN TUNNISTAVAT KAIKKI MUUTKIN! Massateinien massablogit, parasta mitä tiedän... Koittakaa ees yrittää olla erilaisia. Eiku sori, seki alkaa olee jo massaa... Ettekä ees onnistu siinä (:

Pieni kysymys harkittavaksi teidän rakkaiden bloggaajatoverien pikkuruisiin päihin... Miksi te luulette, että ketään kiinnostaa päivittäiset rutiininne? Ketä kiinnostaa ketä taas panit bileissä? Okei joo mua joskus, mut vaan koska mä nauran räkäsesti teille!! HAHAHA! Tulee paremmalle mielelle ku näkee kuinka hyvin itellä menee verrattuna keskiverto teiniblogaajaan. (huom. tämä ei koske ystäviäni, heidän blogimerkintöjä luen mielelläni, koska mua kiinnostaa ystävieni kuulumiset AINA. Enkä naura.) Onko kivaa kun koko Suomen kansa voi lukea jonkun teinin säälittävästä teinielämästä kaiken?  NOMUTTA ONHAN SE.
Vielä kivempaa on lukea niitä huonolla äidinkielellä höystettyjä blogeja. Mukavaa, kun näkee ihmisten panostavan johonkin.
Ja tietysti vielä kun sitä blogia pitää mainostaa kaikille, että kaikki varmasti tietää mitä ollaa taas tehty ja mokailtu kännissä yms... Ahhahahaha

BONUS: Jos Ivy olisikin säälittävä teinibloggari...?

Joo siis tänää oli tosi paska päivä koulussa, matikantunti oli niiiin perseestä! Siis enhän mä pysy perässä ku pitäs kavereille jutella siin samal ;o Se vitun idiootti opekaa ei tajuu mitää! Niiku kyl mä panostan koulunkäyntii, mut en vaan osaa! Voitteko kuvitella, YKS MIINUSPISTE kemiankokees! Nyt meen kyl uusii ;sssss Joo ja sit niiku kauheesti muutaki tekemistä, miten muka ees kerkeen lukee kokeisii ku pitäs ryypätä viikonloppusin?! Ei vittu, viime viikonloppu oli kyl ihan pimee! heräsin omast sängyst vaa enkä muista illast mitää en ees tiiä ryyppäsinkö! LOL ainaki kauhee krapula oli, onneks mutsi ei huomannu! muuten en ois päässy kaupungille shoppailee mun rakkaitten mussujen kanssa <3 Ainii, ostin muuten ihanan mekon! sellasen sinisen glittermekon hooämmästä, se korostaa mun tissei tosi hienosti, uuh ;)))) nyt näytän tosi sexylt mun ihanimman mussukan 16-vee bileis ;o

Not to be taken too seriously. 

HUOM! Tässä blogimerkinnässäni en puhu kenestäkään tietystä henkilöstä, tai henkilöistä. Tämä on vain helvetin yleinen ilmiö, jonka olen huomannut. Jos loukkaannut, osoittaa se vain, että olet tosikko ja kuulut tähän ihanaan massailmiöön! Valituksia ei oteta vastaan.

~Ivy Vengeance

I never knew I'd say this...

...but I miss the old times. Ollapa takas yläasteella, mis kaikki oli helppoa, kaikkia ihania kavereita näki joka päivä enkä ollu "se ulkopuolinen outo tyttö johon ei haluta tutustua", olin vaan se outo tyttö, jolla outoudestaan huolimatta oli mahtava kaveriporukka! The Jaakkolas  Joka päivä koulussa oli yhtä naurua ja tunteitten sekamelskaa, mahtavaa aikaa.
Tiettyjä tapahtumia ja ihmisiä en kylläkään kaipaa, mut hei, paskat jutut kuuluu elämään. Jotkut asiat myös tekisin toisin. Nytkin kaduttaa kamalasti et päästin yhen hyvän ystävän menee, sitä ystävyyttä en ehkä koskaan saa takaisin. Mä tein tyhmästi ja oon todella pahoillani. Mut kai ollaa muututtu liikaa...
Mut yläaste teki musta vahvemman ihmisen. Se teki musta sen ihmisen, joka oon nyt. In the end, oon ihan tyytyväinen nykyiseen henkiseen minääni. En oo täydellinen, mut ei kukaan ookkaa. Toivoisin vaa, et ihmiset näkis millanen mä oon oikeesti, et ne näkis etten mä oo mikää kauhee angstipelle tai ihmisten vihaaja, vaa mukava ja rento. Jopa ihan kohtuullinen ystävä...

MUT SILTI, WANHAT AJAT TAKAS